Blogi

Tänään oli viimeinen mentorointitapaamiseni Eriikan kanssa. Puolen vuoden mentorointijakson aikana on tapahtunut yllättävän paljon. Olen saanut kirjoittaa työkseni enemmän kuin talvella uskalsin odottaakaan, niin kirjoittajahuoneessa kuin yksinkin. Nyt sitten olen aloittanut käsikirjoittamisen maisteriopinnot, palannut opiskelijaksi kolmen vuoden töiden tekemisen jälkeen.

Kevät ja alkukesä ovat olleet hektistä aikaa, mikä on heijastunut myös kirjoittamiseeni. Inspiraatiota ja ideoita on riittänyt, mutta niin on projektejakin. Välillä on tehnyt mieli sulkea läppäri, vaihtaa nimi ja kadota Siperiaan, mutta suurimman osan ajasta olen elänyt arkea ihanassa luovassa jatkumossa. Vaikka usea projekti samanaikaisesti meinaa pyörryttää, siinä on se hyvä puoli että jos yhden homman kanssa menee pää jumiin, voi paeta hetkeksi toiseen.

Toinen etätapaaminen sujui rattoisasti lokkien kirkuessa avonaisen parvekkeen oveni takana - selvä kesän merkki! Viime mentoritapaamisemme jälkeen olen ollut onnekas ja saanut sekä käsikirjoittajan töitä tv-sarjasta että opiskelupaikan käsikirjoittamisen maisteriopinnoista syksyksi. Juuri nyt olen siis melko vapaa tulevaisuusstressistä, mikä on ihanaa - ja ihan kivaa vaihtelua, heh.

Aika on mennyt taaksepäin ja olemme taas poikkeustilassa. Niinpä minun ja Eriikan ensimmäinen tapaaminen tapahtui Skypessä. Siitä huolimatta keskustelumme oli antoisa.