Haahuilua historiassa

Kirjoittaja Vilja Keskimäki

10.3.2021

Aika on mennyt taaksepäin ja olemme taas poikkeustilassa. Niinpä minun ja Eriikan ensimmäinen tapaaminen tapahtui Skypessä. Siitä huolimatta keskustelumme oli antoisa. Eriikka on opiskellut historiaa ja kirjoittanut aiheista, joissa pitkäjänteisellä taustatyöllä on suuri merkitys. Minulla taas on pöytälaatikossa idea epookkisarjasta jonka eloon herättämisestä unelmoin - siitä huolimatta että Suomessa tehdään hyvin vähän historiallista draamaa. Oli kiinnostavaa keskustella Eriikan kanssa taustatyömetodeista sekä siitä, miten lähteä rakentamaan tarinaa joka pohjautuu tai inspiroituu todellisista tapahtumista.

Joskus tunnen eksyväni pitkillekin kiertoteille luodessani tarinan maailmaa. Innostun vähän siitä ja tästä, ja lopulta huomaan että pinaattiletuista onkin tullut pyttipannu. Etenkin historiasta löytyy niin paljon mielenkiintoisia kohtaloita ja tapahtumia että niihin ihan hukkuu. Tarinoita voisi kertoa vaikka mistä ja taustatyötä jatkaa ikuisesti. Eriikka antoi tällaiseen pattitilanteeseen hyvän neuvon: vaikka mielessä poukkoilisi paljonkin ideoita läpi suunnitteluprosessin, kirjoittaja palaa kuitenkin aina niiden kysymysten äärelle, jotka merkitsevät hänelle itselleen eniten. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mitkä teemat kiinnostavat jo prosessin alussa, sillä näihin voi palata silloin kun tuntee joutuneensa eksyksiin.

Keskustelimme myös käsikirjoitusapurahojen hakemisesta sekä omien ideoiden myymisestä. Eriikka kertoi missä järjestyksessä lähtee yleensä luomaan tarinoiden konsepteja, ja miten muokkaa niistä koukuttavia kokonaisuuksia. Oli mukava nähdä, että prosessini on melko samankaltainen - ehkä en siis olekaan ihan niin hukassa kuin välillä kuvittelen. Sitä paitsi, välillä on ihan hyvä kääntyä vääräänkin suuntaan, koskaan kun ei tiedä mitä mutkan takaa löytyy.