Ulrika Bengts
Ohjaaja
Opiskeltuani valtiotieteellisessä ja tehtyäni toimitustyötä lehdistön, radion ja tv:n parissa kouluttauduin elokuvaohjaajaksi Ruotsissa (Dramatiska Institutet, 1986–1989). Valmistuttuani palasin Suomeen ja olen siitä lähtien toiminut Helsingissä elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Ohjaustöitä on yli kolmekymmentä: lyhytelokuvia, dokumentteja, tv-sarjoja ja elokuvia. Toimin myös teatteriohjaajana ja olen opettanut eri elokuvakouluissa. Viimeisimpiä töitäni ovat pitkät elokuvat Iris (2011) ja Oppipoika (2013), joka oli Suomen Oscar-ehdokas vuonna 2014. Viimeisin TV-sarjani, Monika Fagerholmin romaaniin perustuva Lola Ylösalaisin nähtiin televisiossa 2017. Käynnissä on uuden pitkän elokuvan ja tv-sarjan kehittelytyö.
Motiivini toimia mentorina on yksinkertaisesti se, että olisin itse tarvinnut sellaista alkutaipaleellani. Se, että ryhtyy elokuvaohjaajaksi tarkoittaa tietynlaista yksinäisyyttä. Mutta yksinäisyyteen vetäytyminen voi myös olla lamauttavaa. Kaikki taiteentekijät tarvitsevat jonkun, jonka kanssa jakaa uskon ja epäilyksen hetket, testata ideoitaan ja strategioitaan. Olen itse tehnyt elokuvani vaikeimman kautta, joskus päätä seinään iskien; tahtoisin voida auttaa toisia kulkemaan helpompaa tietä. En ole oraakkeli, mutta minulla on paljon ammennettavaa pian kolmikymmenvuotisen urani vaiheista. Näen mentorointisuhteen dialogina, jossa varmasti itsekin voin saada uusia näkökulmia.
Voin antaa tukea mm. seuraavilla alueilla: käsikirjoituksen kehittely, pitchaus, casting, työsuunnitelman laatiminen, yhteistyö näytelijöiden kanssa, improvisaatio harjoitusmenetelmänä, työnjohto, henkilöohjaus sekä kommunikaatio työryhmän välillä. Elokuvissani on esiintynyt usein lapsia ja nuoria keskeisissä rooleissa, joten yhteistyö nuorten kanssa on myös alue, jota tarvittaessa mielelläni käsittelen.
Mentorointi onnistuu suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Uskon henkilökohtaisiin tapaamisiin, kasvotusten. Kohtuullisissa määrin voin myös seurata käynnissä olevaa työprosessia.
Jan Forsström
Käsikirjoittaja
Olen 43-vuotias kokkolalaisyntyinen käsikirjoittaja, jonka töitä ovat mm. Muukalainen, Skavabölen pojat, Hyvä poika sekä Miami. Olen myös ohjannut (Silmäterä), leikannut (mm. Hyvä poika) ja toimin paljon dramaturgina (mm. Tyttö nimeltä Varpu, Joulumaa, Hölmö nuori sydän). Tällä hetkellä kovasti kiinnostaa myös kirjallisuus; esikoisnovellikokoelmani Eurooppalaisia rakastajia ilmestyi 2016. Käsikirjoittajana olen kenties profiloitunut lähinnä draama ja art house -puolelle.
Mentorina kuvittelen että minusta saattaisi olla apua esim. valottamaan realistisesti alan kenttää ja kenties monimutkaisilta tuntuvia rakenteita ja käytänteitä (tuotantoyhtiöt, rahoittajat, apurahat jne.), sekä kenties antamaan vinkkejä konkreettisiin työskentelytapoihin (oma työkuri, yhteistyö ohjaajien kanssa jne.). Eli yleisluontoista uraneuvontaa, mutta miksei myös oman tien ja oman äänen (ja myös omien heikkouksien) löytämistä ja hahmottamista.
Aika ei varmasti riitä varsinaiseen dramaturgiapuun (niitä töitä yritän muutenkin vähentää), mutta yleisellä tasolla voidaan toki puhua myös yksittäisistä projekteista ja miettiä parhaita tapoja edetä niiden kanssa.
Eniten hyötyä minusta varmaankin olisi ammattimaiselle, mutta vielä selkeästi uransa alkuvaiheessa olevalle kirjoittajalle, jonka painopiste ehkä enemmän elokuvan kuin TV:n puolella (jälkimmäisen käytänteistä tiedän hyvin vähän). Toivon mukaan voin jakaa kaikki itse tekemäni virheet ja sillä tavalla tasoittaa tietä mentoroitavalle.
Mentorointi onnistuu suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi (tai miksei tiukan paikan tullen myös ranskaksi, espanjaksi, saksaksi tai italiaksi).
Tapaamiset varmasti parhainta hoitaa livenä Helsingissä, mutta olen arviolta kolmasosan ajastani ulkomailla, joten välillä jouduttaisiin kenties turvautumaan skypeen. Mieluiten käydään asioita puhumalla läpi, mutta joissain tapauksissa voin myös lukea esim. esittelytekstejä ja synopsiksia.
Riina Hyytiä
Tuottaja / Dionysos Films Oy
Olen tuotantoyhtiö Dionysos Filmsin toimitusjohtaja sekä elokuva- ja tv-tuottaja. Perustimme Dionysos Filmsin vuonna 2008 yhdessä käsikirjoittaja-ohjaaja Johanna Vuoksenmaan kanssa. Olen tuottanut muun muassa elokuvat Toinen jalka haudasta, 21 Tapaa pilata avioliitto, Viikossa aikuiseksi ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu sekä tv-sarjat Klikkaa mua, Ex-Onnelliset, Nörtti: Dragonslayer 666 ja Karppi.
Väittelin tohtoriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2004. Väitöskirjassani Ennen kuin kamera käy – Ideasta kuvauksiin, tekijät kertovat tutkin käsikirjoittajan, ohjaajan ja tuottajan välistä yhteistyötä.
Olen innostunut fiktiosta sen kaikissa muodoissaan. Minulle tuottaja tarkoittaa elokuvan / sarjan yhtä tekijää, ja sen pestin mahdollisimman kokonaisvaltaista haltuunottoa saan edelleen treenata päivittäin. Johtaminen on kiinnostavaa – oma yhtiö on tärkeä mutta parasta ovat ihmiset ympärilläni.
Mentorointi on ollut osa kasvuani ammattilaiseksi. Olen ilolla mukana pohtimassa tuottajuutta jonkun seurana. Parhaiten mentorointi onnistuu tapaamalla ja keskustelemalla, suomeksi tai englanniksi.
Hanna Kuirinlahti
Leikkaaja
Olen leikannut pitkiä fiktio- ja dokumenttielokuvia, lyhytelokuvia ja tv-sarjoja. Viimeisimmät leikkaustyöt pitkien fiktioelokuvien saralla ovat Mari Rantasilan Puluboin ja Ponin leffa (2018) ja Inari Niemen Joulumaa (2017). Dokumenttielokuvista tuoreimmat työt ovat Einari Paakkasen Murtomaa (2018) ja Kaatuminen sallittu (2018), joissa olen molemmissa myös käsikirjoittajana. Viimeisimmät lyhytelokuvat ovat Antti Heikki Pesosen Maalitaulu (2018) ja Vihainen marsu (2017), tv-sarjojen puolelta Niklas Lindgrenin Jättekiva (2017) ja Aleksi Delikouraksen Nörtti: Dragonslayer666 (2017). Muita leikkaustöitä ovat mm. Kesäkaverit (2014), Päin seinää (2014) ja Isäni tähtien takaa (2016).
Toivon mentorina voivani tukea uransa alkuvaiheilla olevaa leikkaajaa jakamalla kokemuksiani työprosessin eri vaiheista, työtavoista, yhteistyöstä ohjaajan kanssa, oman työn aikatauluttamisesta ja työssä jaksamisesta. Ajattelin lähestyä mentorointia työprosessin näkökulmasta - projektit ovat aina erilaisia, mutta itse leikkausprosessi ja sen työvaiheet pysyvät aika lailla samanlaisina ja eri työvaiheita (niiden ongelmia ja mahdollisuuksia) tarkastelemalla saattaa löytyä hyviä keinoja, jotka vaikuttavat omaan jaksamiseen ja auttavat löytämään itselle sopivia ja luovaa ajattelua ruokkivia työtapoja kiireenkin keskellä. Leikkaajan työ on melko yksinäistä ja leikkaajilla ei ole aktiivista yhteisöä jonka kautta voisimme jakaa kokemuksia ja tietoa työstämme. Mentorointi tuntuu siksi erityisen tärkeältä, ja uskon että kokemuksia jakamalla mentoroinnista voi olla molemminpuolista hyötyä.
Maisterin tutkintoni kirjallinen lopputyö elokuvataiteen laitokselta käsitteli leikkaajan intuitiota – tarkemmin intuitiivisen ja analyyttisen ajattelun eroavaisuuksia ja yhteistyötä leikkausprosessin eri työvaiheissa. Lopputyöni aihe kiinnostaa minua edelleen kovasti ja yritän jokaisessa uudessa projektissa löytää käytännön keinoja soveltaa näitä eri ajattelutapoja työhöni. Mentoroitavaksi voisi siis sopia joku aiheesta kiinnostunut.
Tapaamiset hoitunevat helpoiten kasvotusten ja mahdollinen käynnissä olevaa leikkausprosessi voisi tässä tapauksessa olla pelkästään plussaa.
Pirjo Lonka
Näyttelijä
Pääsin Teatterikorkeakouluun vuonna 1990, suoraan lukiosta, aika nuorena siis. Olimme vuotta aiemmin perustaneet Q-teatterin, joka on Teakin ohella toinen teatterikouluni ja kotiteatterini. Valmistuin 1994, olin puolitoista vuotta Kouvolan Teatterissa ja palasin takaisin freelanceriksi Helsinkiin. Siitä lähtien olen ollut freelancer. Olen työskennellyt pääosin Q-teatterissa, viime vuosina myös Suomen Kansallisteatterissa. Tällä hetkellä kummassakin. Olen tehnyt lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja. Osaa olen ollut käsikirjoittamassa. Aloitimme uranuurtajina (vihatun termin) naiskomiikan alalla. Käsikirjoitimme itse ja näyttelimme Sikanautaa ja Ranuan Kummit -sarjat, joista saimme Venla-palkintojakin. Olen tehnyt aika paljon. Neljä lastakin, eikä se ole koskaan ollut ongelma tai este. Päinvastoin.
Tärkeimpiä töitäni on vaikea luetella. Viime aikoina tärkeitä ovat olleet Q-teatterin näytelmät Häiriötekijä sekä Jälkeenjäävät, joita kumpaakin olimme ideoimassa ja käsikirjoittamassa koko työryhmällä. Myös Q-teatterin Arki ja kauhu oli mieleen jäänyt, rakas kokemus. Sitäkin ideoimme yhdessä. Sekä elokuvista Klaus Härön Tekijä Tuntematon, josta ensi-ilta vielä tulossa. Rakkaimpia ovat myös Q-teatterin alkuaikojen näytelmät Huokausten laakso ja Suden hetki.
Olen onnekas että saan tehdä sekä teatteria, tv:tä että elokuvaa. Teatterissa nautin eniten työskentelystä yhdessä, siitä että saa olla mukana ideoimassa työtä jossa on mukana, eikä vain palikkana paikalla.
Minusta voi olla apua oman tien löytämisen kanssa. Vaihtoehtojahan on miljoona ja monet koettavat saada nuorta mahdollisimman selvään muottiin, mikä on väärin. Joskus se johtaa väärään minäkuvaan, ja ahdistukseen, joka tuleekin ulkopuolelta. En näe ketään taiteilijana naisena enkä miehenä, en ole taiteilijuuteen koskaan liittänyt sukupuolikäsitteitä, tosin niihin olen törmännyt ulkopuolelta. Odotan kommunikaatiolta aina myös omia oivalluksia, toisen mielipiteiden ja kokemusten kautta saatuja omia, uusia ajatustapoja. Olen ilahtunut nuorten ajatuksista ja uskon että ikä ei tällä alalla ole mittapuu muuhun kuin numeroihin. Tärkeää ovat ihmiset. Kollektiivisuus, huumori, yhdessä toimiminen ja luottamus. Tätä haluan vahvistaa minäkeskeisyyden kurimuksessa. Yhdessä näitä hommia tehdään.
Voin kannustaa rakentamaan tekijää itsenään. En ole teatterin rakastaja, mutta tätä työtä, ihmisiä, ilmiöitä ja keskustelua ja tekemistä rakastan. Näyttelemisestä minulla on eniten annettavaa. En osaa sanoa miten pitää tai miten ei pidä, mutta voin kertoa, miten itse olen tieni kulkenut ja minkä asioiden kanssa taistellut ja taistelen. Ideointi työmetodina on ollut oma tapani tehdä aina silloin kun mahdollista. Siitäkin kokemuksia paljon.
Mentorointi käy suomeksi ja englanniksi. Tapaamismetodit voidaan sopia. Skype tuntuu vieraalta. Työn seuraaminen, näyttelijyyden ja tekemisen tutkiminen ja keskustelu, kirjallinenkin yhteydenpito sopii.