Tarmoa ja rohkeutta

Kirjoittaja
Katariina Kangas

Mentorointi Elinan kanssa on tullut päätökseen ja nyt on aika reflektoida sitä, mitä keskustelut toivat tullessaan ja miten ajatukset ovat kehittyneet mentoroinnin aikana.

Kun luen ensimmäistä kirjoitustani viime lokakuulta, tuntuu aivan uskomattomalta, miten paljon ajatukset ovat kirkastuneet tässä ajassa! Vielä viime syksynä ajatukset urasta ja sen rakentamisesta olivat hyvin poukkoilevia ja hataria, mutta mentoroinnin, itsetutkiskelun ja mahdollisuuksien kartoittamisen kautta olen saanut aivan uutta suuntaa ja tarmoa tehdä vahvoja omia päätöksiä omasta tulevaisuudesta.

Olen löytänyt itsestäni uutta rohkeutta mennä eteenpäin. Osaltaan kyse voi olla siitä, että kun maailma on osittain pysähtynyt ja elinpiiri pienentynyt, on ollut tärkeää luoda merkityksellisyyttä omaan tekemiseen. Olen saanut energiaa tehdä muutoksia ja oivaltanut sen, että on (taas) aika sekoittaa pakkaa ja hypätä uuteen.

On vaikea paikantaa sitä, mistä tämä kaikki rohkeus ja tarmo ja määrätietoisuus on peräisin tai mitkä keskustelut ovat olleet juuri niitä, mitkä ovat vieneet minua eteenpäin, mutta tuntuu, että on ollut aivan perustavanlaatuista päästä näkemään, miten erilaisilla tavoilla omaa uraa voi suunnata ja kuinka monenlaisia mahdollisuuksia siihen on. Olen tajunnut sen, että valintojen ja päätösten ei myöskään aina tarvitse olla toisiaan poissulkevia, eikä eteneminen ole aina lineaarista, tärkeintä on se, että aloittaa jostakin, pistää asiat liikkeelle ja vireille, ja pikkuhiljaa siitä saattaa kehkeytyä jotain suurempaa.

Tästä syystä ja monista keskusteluista motivoituneena, olen perustanut oman, yhden naisen tuotantoyhtiön ja ensimmäinen lyhytelokuva saa ensi-iltansa keväällä. Toinen jo tarjolla ja oma lyhytelokuva mietinnässä. Tunne siitä, että on jonkun uuden äärellä, on parasta pitkään aikaan!