3. Tila illuusiot ja minä tilassa

Kirjoittaja

Laura Elo

Asetin päätavoitteekseni mentorointimatkalleni laajentaa omaa näkemystäni, kehittää ymmärrystäni tilojen rakentamiseen kolmiuloitteisessa tarinoiden maailmassa, sekä saada uusia työvälineitä matkalla tulevaisuuden erilaisiin haasteisiin. 

Minä työskentelen tilasuunnittelijana nykyisyyden kanssa. Suunnittelen tiloja ja koteja yksityisasiakkaille – viime vuonna myös television välityksellä. Työskentelen tällä hetkellä tapahtuvien visuaalisten tavoitteiden, ajattomuutta tavoittelevien sisustussuunnitelmien sekä persoonallisuutta heijastavien kotien ja tarinoiden parissa. Kamera toimii prosessin eri vaiheissa ystäväni ja silmänäni. Niistä syntyi viime vuonna kirja Uniikit kaupunkikodit. 

Entä kun tila ja kamera yhdistyvät eri aikakausia, tunnelmia ja tunteita heijastaen. Mentorointiprosessi käynnisti kiehtovan kaaren tutkia enemmän sitä, miten elokuvissa ja tv-sarjoissa saadaan toteutettua se taika, että katsoja kokee kaiken näkemänsä aitona ja sen turvin hyppää tarinan virtaan. 

Näyttelijöiden haastavana tehtävänä roolisuoritusten ohessa on rakentaa tunneside katsojien ja henkilöhahmojen välille. Tuota tunnesidettä ei pääsisi kuitenkaan syntymään ilman että katsojan aivot rentoutuisivat täydellisesti. Että he kokisivat 1990-luvulla syntyneen näyttelijättären heräävän omakotitalossa sängystä  1960-luvulla Kalliossa tai rakastuvan  mainostoimistossa Tampereella 1970-luvulla. Lavastus, kuten myös puvustus, on oleellisin työväline valaistuksen ohella tuon illuusion rakentamisessa. 

Tilasuunnittelu on ollut osana työtäni jo monia kymmeniä vuosia, mutta lavastaminen ja sen toteuttamisen tavat aukenivat tämän prosessin kautta aivan uudella tavalla. Oven avaajana matkalla oli mentorini Tiina Paavilainen. 

Prosessin alkumetreillä Tiinan antama luentomateriaali lukulistoineen toimi ensimmäisenä askeleena. Toisena oli hänen kanssaan käydyt keskustelut etänä. Samaan aikaan aloitin matkan, jonka tavoitteena oli tietoisesti analysoida näkemiäni audiovisuaalisesti lavastettuja tiloja. Käynnistin myös aktiivisesti keskusteluja alalla toimivien ihmisten kanssa, etsien erilaisia näkökulmia tuohon palapelimäiseen maailmaan. 

Kolmantena äärimmäisen tärkeänä inspiraation lähteenä oli tapaaminen Tiina Paavilaisen kanssa. Sain nähdä esimerkkejä Tiinan tekemistä lavastukseen liittyvistä prosessikuvauksista eri produktioissa. Se konkretisoi sen, kuinka moniulotteisesti ja tarkasti tilailluusio luodaan nykypäivänä. Työtapa kuvasti vuorovaikutteisuutta, jatkuvaa inspiroitumista sekä jatkuvaa kykyä inspiroitua, etsiä tietoa, eläytyä ja siirtää visuaalinen tahtotila konkreettisesti näkyväksi. 

Kiitos! Prosessi jatkuu. Mihin se vie, en tiedä. Mutta sen jo tiedän, että matka on kiehtova.