Meren äärellä

Kirjoittaja

Vilja Savonlahti

Koska kaikki ovat saaneet tarpeeksensa videopalavereista, päätimme tavata ensimmäisen mentorointikerran merkeissä ulkoillen Andrean suvun merenrantapaikassa. Sain auton lainaan ja ajaessani kaupungista pois päin kohti sovittua tapaamispaikkaa, maisemia alkoi värittää metsät, pellot ja toisinaan auringossa pilkahteleva meri. Tuntui ihanalta olla liikkeellä ja matkata paikasta toiseen, jälleen yhden etätöissä vietetyn viikon jälkeen. 

Ajaessa oli aikaa pohtia tulevaa tapaamista. Olin innoissani ja yllättäen myös hieman jännittynyt. Mietin millainen tunnelma tulisi olemaan ja onnistuisinko sanoittamaan ajatuksiani järkevästi. Entä jos huomaisimme nopeasti, että olemme täysin eri aaltopituudella ja keskustelu olisi tuskallisen väkinäistä? Vaikka mentori-aktori-suhteen ei ole tarkoituskaan olla hierarkinen, huomasin erityisesti toivovani tasa-arvoista dynamiikkaa, jossa keskustelu tuntuisi ennen kaikkea molemminpuoliselta ja luonnolliselta ajatusten ja kokemusten vaihdolta.  

Saavuttuani perille Andrea tuli minua autolle vastaan ja tunnelma oli heti rento ja kevyt. Lähdimme liukastelevalle kevättalven metsäkävelylle ja vaihdoimme alkuun kuulumisia. Jussi-ehdokkaat oli julkistettu pari viikkoa aiemmin, joten onnittelin Andreaa Tove-elokuvan johdosta, mutta hehkutimme yhteen ääneen myös muita ehdokkaita. Rajoituksista, suluista ja ympäri maailmaa mylläävästä viruksesta huolimatta kulunut elokuvavuosi oli ollut loistava. Tuntui hyvältä iloita suomalaisen elokuvan puolesta pandemian ryvettämän vuoden jälkeen. 

Kävelyn jälkeen joimme kahvit Andrean pienessä rantamökissä, josta avautui maisema merelle. Keskustelu eteni kysymyksiin työstä, palautumisesta ja uran edistämisestä. Tuntui helpottavalta avata omaa työtilannetta ja huomata, ettei Andrea ollut yllättynyt tilanteeni haastavuudesta. Koska työni linjatuottajana on pääasiallisesti hyvin intensiivistä ja erityisesti jaksamisen näkökulmasta kuormittavaa, olen kokenut haastavaksi kehittää työn ohessa työnkuvaani uuteen suuntaan. Toivon kuitenkin tulevaisuudessa työni sisältävän enemmän sisältöjen kehittelyyn liittyvää työtä ja työnkuvan kasvavan tuottajan rooliin. 

Andrealla oli paljon hyviä ja kannustavia ajatuksia palautumisesta ja työnkuvan eteenpäin viemisestä. Suurin anti oli kuitenkin sillä, että työtäni ymmärtävä henkilö antoi tukensa ja sanoi ääneen, että työnkuvani on yksi tuotannon kuormittavimmista ja on todennäköisesti lähes mahdotonta tehdä muuta sen ohessa, ellei näille muille asioille erikseen järjestä aikaa. Olen monesti pohtinut, että ehkä en vain ole tarpeeksi motivoitunut, kun en pysty kehittelemään ja viemään eteenpäin omia projekteja linjatuottajan työn ohessa. Nyt sain kuitenkin vahvistusta tunteelle, että ongelma ei ole motivaatiossa. Ja se motivoi paljon.