Konkreettinen tavoite löytynyt

Kirjoittaja
Emma-Lotta Kiuru

Mentorointiin osallistuminen oli hyödyllinen ja piristävä kokemus ja tietenkin myös hyvä tilaisuus tutustua paremmin Ilja Rautsiin, joka toimi mentorinani. Mielestäni oli mainiota olla juuri hänen mentoroitavanaan, sillä koin jo mentorointiin hakiessani, että saattaisimme saada hyvin kiinni toistemme ajatuksenjuoksuista. Pidän myös siitä, että Iljalla on kokemusta genre-elokuvista sekä niin elokuvien käsikirjoittamisesta kuin ohjaamisesta, joten pystyimme puhumaan hyvin monenlaisista aiheista. Oli kivaa saada palautetta ja kannustusta omien projektien tekemiseen, ja kuulla hänen kokemuksiaan esimerkiksi oman uransa alkupuolelta. Löysin myös uuden lempielokuvan Iljan suosituksen kautta!

Mentorointitapaamisemme sisälsivät paljon ajatustenvaihtoa molempien käynnissä olevista projekteista. Ja omalta osaltani, vaikka en saanut yhtäkään työtä varsinaisesti valmiiksi mentoroinnin aikana, niin jo niiden läpikäyminen, ideoiden puhuminen ääneen auttoi pääsemään joistain jumeista eteenpäin. Omaan tekemiseen sai uutta potkua ja intoa kokeilla jotain uutta. Toisaalta Ilja oli tukena myös pitemmällä olevan projektin kanssa antamalla lyhyet palautekommentit, ja keskustelemalla siihen liittyvistä haasteista kanssani silloin, kun niitä tuli eteen. Sain toisenlaista näkökulmaa siihen, miten haasteisiin kannattaa suhtautua. Sillä on jännä juttu, miten niin helposti haastavat asiat ja tilanteet kääntää omassa päässään aina johtumaan omista kyvyistään. Mutta keskusteluidemme kautta vahvistui itsessäni myös tunne siitä, etten ole yksin tai irrallaan. Myös kokeneemmilla tekijöillä on samoja haasteita kuin mitä itse kohtaan. Erillisyyden tunteeseen on niin helppo luisua, vaikka tiedän että se on tyhmää.

Viimeisessä tapaamisessa myös päätin toimintasuunnitelman jatkoa ajatellen: ensimmäinen versio oman pitkän elokuvan käsikirjoituksesta valmistuu tämän vuoden aikana. Hölmistyin ihan itsekin, että miksi olen jarrutellut sen kanssa, vierittänyt sen kirjoittamista johonkin sopivampaan aikaan. Mikä edes on sopiva aika? Iljan kannustus oli, että aina kannattaa kirjoittaa. Joten tästä eteenpäin aion pitkäjänteisemmin ja säännöllisemmin palata tekstieni äärelle. Kirjoittamiseen tarvitaan tietokone ja aikaa, ja kun nyt kerran molempia löytyy, niin tekosyiden on loputtava.

Kymmenen kuukautta tästä hetkestä ja ensimmäinen pitkä käsikirjoitus valmiina, ei huono. Eikun hommiin!