Siipiin uusia sävyjä
Kirjoittaja
Laura Elo
Koko elämääni on ohjannut suunnaton halu nähdä, kokea ja ymmärtää. Nähdä kauneutta ja erilaisuutta. Heittäytyä tuntemaan ja kokea syvällisesti. Oppia uutta ja välittää kokemaani. Kehittää ja kehittyä. Tuottaa elämyksiä.
Minulla on vahva sisäinen moottori, joka motivoi eteenpäin. Olen jatkuvassa luomistilassa. Rakastan projektityöskentelyä. Kun monta erialan ammattilaista luottaa ja kunnioittaa toistensa osaamiseen, syntyy jotain suurempaa. Jotain taianomaista, johon kukaan ei olisi yksin pystynyt.
Noin kymmenen vuotta sitten kävin lävitse koskettavan elämänjakson. Rakas ystäväni sairastui syöpään, josta ei voinut parantua. Ennen kuolemaansa hän kirjoitti meille ystäville kirjeen, jossa hän muistutti meitä erityisesti kahdesta asiasta. Kuinka kiitollisia me saamme olla ihan vain siitä että elämme. Arjesta. Ja että onnellisimmaksi hänet tekisi se, että me ystävät uskaltaisimme mennä kaikkia unelmiamme kohti. Eläisimme täyteläisesti ja pelkäämättä. Hänellä ei siihen ollut mahdollisuutta – meillä olisi.
Ensin ihan vain arjessa eläminen otti koville. Sitten päätin kunnioittaa surua tekemällä töitä jokaisen unelmani eteen. Olemaan aidosti oma itseni ja menemään kohti uusia seikkaluja. Pelkäämättä. Sulkemaan ovia ja avaamaan ikkunoita.
Intuitiolla on ollut elämässäni suuri merkitys. Se vei minut tälle matkalle Tiina Paavilaisen kanssa. Usko, että meitä yhdistää monta asiaa. Rakkaus tiloihin ja etsiä kauneutta. Intohimoinen tapa tehdä luovaa työtä ja jatkuva halua kehittyä. Lavastus ja tilasuunnittelu kulkevat käsi kädessä.
Olen elämässäni ollut aina tekemisissä taiteiden, tilojen, esiintymisen ja arvojen kanssa. Mentoroinnin tavoitteena on käynnistää prosessi, joka tuo uusia näkökulmia. Antaa uusia työvälineitä jo olemassa oleviin työprojekteihini kameraa ajatellen, sekä toimia vuorovaikutteisena intuitiivisena lumisateena kun ajatukseni menevät kohti uusia tulevaisuuden unelmia. Uskon, että mentorointi antaa siipiimme uusia sävyjä. Sillä uusia värejä maailma tarvitsee – aina.
