”Assumption is the mother of all fuckups”

Kirjoittaja
Katri Aksola

Sitä luulee olevansa tilanteen tasalla. Kaikki menee omalla painollaan, otetaan varovaisia askelia ja tehdään paljon töitä… kunnes tulee se hallitsemattoman kasvun hetki. Minun firmallani se oli koronavuosi 2020. Kasvoimme nopeasti kolmen ihmisen firmasta parhaimmillaan 11 ihmisen kokoonpanoksi.

Minun on avattava taustoja hieman.

Yritykseni Helsinki Casting tarjoaa roolituksen lisäksi apulaisohjaajia kuvauksiin hoitamaan avustaja-castingiä ja taustojen ohjausta. Olemme halunneet olla eteenpäin luotsaava ja vastuullinen toimija, ja olemme mm. edistäneet avustajien rahallista palkitsemista (iänikuisten elokuvalippujen ja lahjakorttien siasta) ja työnsä kauttamme tekeville apulaisohjaajille tarjoamme esiintyjärekisterin, palkkionmaksusysteemin ja tiimin tuen. Jokainen avustajavastuuta hoitanut apulaisohjaaja tietää, että työnkuva on kaikkea paitsi helppo! Siinä missä 3. apulaisohjaaja yleensä heitetään syvään päähän ilman resursseja, ei korona todellakaan auta asiaa.

Koronakevään jälkeen, kun tuotannot kesäkuussa käynnistyivät uudelleen, ymmärsi moni tuotantoyhtiökin, että avustajiin ja 3. apulaisohjaajaan kannattaa panostaa. Yhtäkkiä meiltä haluttiin apulaisohjaajia, ja avustajista oltiin valmiit maksamaan. Ja mehän toimitettiin!

Pikaisella rekrytoinnilla palkkasimme 8 uutta työntekijää, jotka pikakoulutimme ja lähetimme tuotantoihin. Ja minä, joka olin tottunut yhteen työntekijään, en ollut henkisesti valmistautunut siihen, että yhdeksällä työntekijällä on yhdeksän kertaa enemmän kysymyksiä, sairaslomia, korona-altistumisia, testejä, hajoilevia laitteita ja mitä milloinkin. Oma taidottomuus johtajana ja esimiehenä yllätti.

Kokeneena toimitusjohtajana mentorini Nunnu oli minulle todellinen LIFE SAVER yrittäessäni sopeutua uuteen työhöni nyt paljon isomman firman toimitusjohtajana. Nunnu suhtautui tehtäväänsä hyvin pragmaattisesti. Hän ymmärsi, että olen ammatillisesti identiteettikriisissä ja tarvitsen hands on -apua. Nunnu painotti kommunikaation tärkeyttä ja esitteli muutamia konkreettisia tapoja, joilla voin taklata olettamisen ongelmaa. Nunnun lempilauseen minä kirjoitin huoneentauluksi: ”Assumption is the mother of all fuckups”.

Nyt suuri osa näistä työkaluista on otettu käyttöön ja pikkuhiljaa asiat alkavat asettua uomiinsa. Kommunikaatio on tärkeää ja välillä myös todella raskasta. En aina jaksaisi kommunikoida kaikkea. Tekisi mieli olettaa, että ”kyllä se ihminen tietää tämän”. Mutta kun mieleni tekee olettaa, muistan tämän uuden lempilauseeni. Ja yritän myös olla armollisempi itselleni ja pudottaa työhanskat välillä, jotta palautuisin ja jaksaisin työssä paremmin.

Olemme yrityksenä matkalla kohti missiotamme: suomalaisen elokuva-alan vieminen kohti vastuullisempaa ja kestävämpää työkulttuuria… ja kuka tietää, kohti parempia tuotantoja.

Haluan uskoa, että suomalainen elokuva-ala on muuttumassa. Ihmisten loppuun palamisesta puhutaan, samoin kuin osaamisen valumisesta pois alalta. Ala tarvitsee toimijoita, jotka asettavat uusia normeja.

Sellaista firmaa minä haluan johtaa.

(Valokuvan kuvateksti) Kaiken hässäkän keskellä muutimme syksyllä uusiin toimitiloihin -omaan Helsinki Casting taloon Krunassa!