Blogiteksti 3 29.12.2021

Kirjoittaja

Marjo Viitala

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olen kotiseudulla Pohjanmaalla. Sain juuri talven ensimmäisen hiihtolenkin päätökseen. Olo on voipunut ja hikinen, mutta samalla kiitollinen siitä, että tällainenkin mahdollisuus elämässä on; mennä metsään ja hiihtää.

Ensimmäisestä tapaamisesta Johannan kanssa on kulunut melkein vuosi. Samaan aikaan tuntuu kuin se olisi ollut eilen ja jo vuosia sitten. Tämän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon.  Mukaan on mahtunut suuria oivalluksia, mutta myös vastoinkäymisiä. Elämä koettelee mentoroinnista huolimatta. 

Tapaamiset Johannan kanssa ovat olleet ehdottomasti vuoden parhainta antia. On ollut suuri etuoikeus keskustella tekijyydestä ja hankkeista kokeneemman elokuvantekijän kanssa. Olen mielestäni mentoroinnin aikana ottanut myös ammatillisia harppauksia. Olen oppinut katsomaan tekstejäni Johannan silmin. Tämä on ollut korvaamatonta. Olen myös oppinut säännöllisyyttä. Ehkä tärkein muistutus minkä Johannalta olen saanut, on se, että minun pitää olla hahmojeni puolella. 

Tällä hetkellä kirjoitan uutta pitkän elokuvan käsikirjoitusta. Työ on vasta alussa, mutta uskon, että mentoroinnin vaikutus näkyy teksteissäni ja tavassani työskennellä vielä pitkään. Toivottavasti se näkyy niissä aina.