Onnellista uutta vuotta 2021

Kirjoittaja
Sara Forsius

2020 on loppumaisillaan ja niin myös mentorointiohjelma. Kulunut vuosi on ollut kummallinen, paljon on tapahtunut ja paljon on myös muuttunut – niin yhteiskunnallisesti kuin myös omassa elämässä. Yhtäkkiä on arkista käyttää maskia koko työpäivän ja joka laukusta löytyy ainakin yksi käsidesipullo.

Pandemian puhkeaminen maaliskuussa sekoitti työntekoa (ja omaa päätä) ja huhtikuussa kaikki työt loppui kuin seinään. Huhtikuussa oli yhtäkkiä paljon vapaa-aikaa, ehdin ahdistua vallitsevasta tilanteesta, ahmia elokuvia kotisohvalla, leipoa banaanikakkua (niinkuin kaikki muutkin kotona istuvat, ainakin Instagramin perusteella), kävellä pitkiä kävelylenkkejä kansallispuistossa ja miettiä tulevaisuutta. Ehkäpä tämä vuosi opetti itselle inhimillisyyttä ja armollisuutta niin itseä muin myös toisia kohtaan. Yllättävä vapaa-aika mahdollisti myös omien projektien aloittamisen ja kuvasin kesällä ja syksyllä kaveriporukassa indiefiktioelokuvaa.

Eka kuvaamani dokumenttisarja julkaistiin Ylellä maaliskuussa ja sitä myöten olen päässyt kuvaamaan lisää dokumentteja. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen saanut sekä ohjaajien että kuvattavien henkilöiden luottamuksen ja päässyt tarkkailemaan ja dokumentoimaan erilaisten ihmisten elämää. Se antaa perspektiiviä omaan elämään ja erilaisten tilanteiden dokumentointi auttaa tutkimaan esimerkiksi luonnollista valoa. Dokumenttia kuvatessa oppii myös reagoimaan nopeasti erilaisiin tilanteisiin kameran edessä ja kehittää pikaista päätöksentekoa kuvatessa.

Keskustelimme mentorini kanssa siitä, miten dokumenttia voi kuvata ja miten oma läsnäolo vaikuttaa kuvattaviin henkilöihin. Sari kertoi, miten oli toiminut erilaisissa kuvaustilanteissa ja totesi että yhtä oikeaa tapaa olla ei valitettavasti ole - pitää seurata tilannetta ja toimia sen mukaan. Joskus pitää ensin kahvitella tuntikausia kuvattavien kanssa ja joskus painaa rec:iä heti saapuessa kuvauspaikkaan. Joskus joutuu miettimään vaikeita moraalisia kysymyksiä, jos kuvattu materiaali voisi esim. aiheuttaa muutosta kuvattavan henkilön elämään. Eri asioista keskustelu Sarin kanssa on avannut uusia näkökulmia kuvaukseen ja omien mietiskelyiden sanominen ääneen on jo auttanut pääsemään eteenpäin.

Haluaisin kehittyä enemmän myös teknisesti, joten sovimme tokan mentoritapaamisen Kamerafirmaan, jossa pääsimme tutkimaan kameraa sekä erilaisia linssejä ja filttereitä. Samalla keskustelimme siitä, miten uutta tuotantoa voi lähteä suunnittelemaan teknillisesti ja miten elokuvan/sarjan/dokumentin tyylin voi löytää. Sari kertoi omia teknillisiä haasteitaan ja ratkaisuja eri kuvaustilanteissa.

Kuvaamisen lisäksi olen vuoden aikana leikannut ja toiminut valoteknikkona ja kuvaussihteerinä erilaisissa tv- ja elokuvatuotannoissa. Välillä olen epäillyt onko tekemisessäni mitään järkeä, koska en ole keskittynyt vaan yhteen asiaan. Pohdin jo mentoroinnin alussa, pääsisinkö lähemmäs omaa kuvaajan unelmaani tekemällä vain ja ainoastaan kuvaajan työtä? Se on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty. Huomaan kuitenkin, että yleensä erilaisista työtehtävistä oppii aina jotakin, joka edesauttaa minua kuvaajana ja sen ymmärtäminen vie minua eteenpäin.

Toivon seuraavalta vuodelta luovuutta, terveyttä ja kiinnostavia työmahdollisuuksia sekä vanhojen, että uusien työkavereiden kanssa. Toivon myös, että elokuvia voisi katsella taas elokuvateattereissa ja että halaaminen kuuluisi taas jokapäiväiseen elämään.

Onnellista uutta vuotta!