On lauantaiaamu

Kirjoittaja
Katri Aksola

On lauantaiaamu ja olen herännyt herätyskellon avulla klo 07:00. Olen kesämökilläni Iitissä ja osallistun kahdeksalta alkavaan mentoroinnin aloitusseminaariin etäyhteydellä. Mentorointiohjelman järjestää Women in Film & Television Finland, jonka jäseneksi minut on hyväksytty aiemmin kesällä.

Villakoira Topi on kanssani rantamökissä. Hän on nukkunut hieman levottomasti ja on nähtävästi huolissaan tietokoneen ruudulla puhuvista ihmistä. Olen lainannut mokkulan ja tietokoneen isältäni. Omat eivät ole mukana, koska olen sairaslomalla ja välttelen keskeytyksiä ja häiriöitä.

Varsinainen seminaari järjestetään Cafe Talossa ja suuri osa osallistujista on paikan päällä. Etäyhteys toimii ja Meetsissä paikalla on monta tuttua naamaa. Talossa ihmisillä on kasvoillaan roiskesuojia ja siellä pidetään etäisyyksiä. Corona-time. Seminaari alkaa tervetulotoivotuksella sekä mentorien ja aktorien esittelyllä.

Oma mentorini on toimitusjohtaja Nunnu Karppinen. Tiedän Nunnusta vain sen verran, että hän on ollut tuomassa tuotantokannustinjärjestelmää Suomeen, hän on akateemikko ja tehnyt pitkään töitä elokuvien parissa.

Saan esitellä itseni heti oman mentorini jälkeen. Kerron hakeneeni mukaan, koska minulla on suuria suunnitelmia elokuva-alalla. Lisäksi kerron haluavani kasvaa johtajana, koska yrityksessäni alkaa olla jo aika paljon porukkaa. Heti puheenvuoron jälkeen tulee olo, että toivottavasti en ollut liian mahtipontinen ja toivottavasti en kuulostanut ylimieliseltä. Ja heti perään minua ärsytti, että keskityin luuppaamaan mielessäni että mitä tuli sanottua, vaikka voisin kuunnella mitä muut puhuvat. Meni jo.

En jää miettimään asiaa liian pitkäksi aikaa, sillä alkaa Virpi Haaviston pitämä mentorointiluento. Otan minulle ennakkoon lähetetyn aineiston ja seuraan sitä puhelimen ruudulta samaan aikaan kun katson Virpiä puhumassa Cafe Talossa. Hän puhuu mentoroinnin periaatteista ja vuorovaikutussuhteesta. Puheessa painottuu, että sekä mentori että aktori ovat lähteneet ohjelmaan omasta tahdostaan. Siksi voimme molemmat luottaa siihen, että meillä on keskinäinen arvostus prosessia kohtaan sekä kiinnostus oppia ja kiinnostus auttaa. Olen iloinen, että Nunnu on valinnut juuri minut mentoroitavakseen!

Yhteistyölle tulee asettaa tavoitteita. On pidettävä huoli, että matkassa toteutuu alku, keskikohta ja loppu – kuin klassinen draaman kaari. Virpi antoi matkalle työkaluja, joita voimme käyttää matkan toteuttamiseen: kysymyksiä ja muistilistoja mentorille ja aktorille. Kun luento on ohi, meitä ohjeistetaan hakeutumaan keskusteluyhteyteen. Sovimme Nunnun kanssa, että otamme videopuhelun parin minuutin tauon jälkeen.

On kiinnostavaa tutustua Nunnuun ja saada kuulla tarinoita hänen uraltaan. Jos Nunnun kokemus voi auttaa minua välttämään edes muutamia sudenkuoppia, tulen kutsumaan tätä matkaa onnistuneeksi. En odota saavani valmiita vastauksia tai oikotietä mihinkään. Matka tulee olemaan prosessi omaan itseeni ja yritykseni kehitykseen. Hyvä siitä tulee.

Kerron Nunnulle, että olen ollut kuormittunut. Hän on huolissaan ja tiedustelee jaksamistani. Kuulostaa siltä, kun hän tietäisi mistä puhun. Vakuutan, että en ole aivan totaalisen loppu ja että uupumukseni ei vaaranna osallistumistani mentorointiohjelmaan. Olen tullut siihen tulokseen, että heräsin uupumukseni merkkeihin ennen kuin olin aivan tiltissä. On parempi, että lepään muutaman viikon nyt, kuin että lepään kuukausitolkulla myöhemmin. Sitä paitsi, kuormittuneena olen enemmän haitaksi kuin hyödyksi yritykselleni. Toivun kyllä, mutta tässä menee vielä hetki. Sovimme tapaamisen parin viikon päähän. Aiomme mennä lounaalle, koska se on meidän molempien mielestä kivaa kun nähdään ekaa kertaa.

Jään odottamaan tapaamistamme parin viikon päästä. Sitä ennen en aio tehdä paljoa - oikeastaan mahdollisimman vähän. Mustikoita voisin poimia, vaikka taitavat olla jo vähän vetisiä. Puolukat eivät ole vielä valmiit.