Konkretiaa hakemassa

Kirjoittaja
Emma-Lotta Kiuru

Suurin syy sille miksi hakeuduin mentorointiohjelmaan oli, että löytäisin konkreettisempaa tietä kohti tavoitteitani ja unelmiani. On niin paljon ideoita ja niiden aihioita, mitä olisi joskus kiva tehdä. Ja toisaalta ei kunnollista suunnitelmaa, miten edetä näiden kaikkien ideoiden kanssa.

Olen hakenut mentorointiohjelmaan aikaisemminkin enkä päässyt. Nyt jälkikäteen ajatellen se oli hyvä niin. Tämä syksy on huomattavasti otollisempi hetki itselleni olla mukana mentorointiohjelmassa. Ammattikorkeasta valmistumisen jälkeen, vuonna 2018, olin pitkään lukossa sen suhteen, että mitä tästä kaikesta (elämästä) oikein tulee eikä päässä kulkenut mitään. Oli hirveä stressi ja paine onnistumisesta, että se lamaannutti. Epäilin kaikkea ja erityisesti itseäni.

Nyt tilanne on siinä mielessä parempi, että on tasaista toimeentuloa ja peräti oma projekti, joka on saanut tukea elokuvasäätiöltä sekä muita ideoita työn alla. Ja kaiken tämän lisäksi löytyy vielä aikaa! Reflektoida, suunnitella ja vain olla. Karikkoja tulee edelleen tottakai paljonkin, mutta niistä pääsee hieman nopeammin taas liikkeelle. Kaiken kaikkiaan on tasaisempi pohja myös mentoroinnille, sillä pystyy hieman paremmin ajattelemaan ja vastaanottamaan neuvoja, kun ei ole joka asiasta kyseenalaistamassa omaa olemistaan. Pystyy luottamaan paremmin omaan tekemiseen, suuntaan ja siihen, että se saa vapaasti olla omanlainen.

Olen edelleenkin, näin mentoroinnin alussa, vähän pihalla siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä pitäisi tapahtua. Mutta uskon, että pystymme yhdessä mentorin kanssa löytämään jotain järjestystä ja pitkäjänteisyyttäkin tähän kaoottiselta tuntuvaan uranäkymääni ja suunnitella konkreettisia askeleita, mitkä auttavat kohti tavoitteita.