Talo on tila. Aurinkoinen aamu.

Kirjoittaja
Anne Karttunen

Talo on tila. Aurinkoinen aamu. Lämmin turvallinen tunnelma täynnä tervetuloa ja hyvää kihinää, dialogia, kollegoita. Minulla hiukan jännitystä. Kiitos mentorilleni.

Onko WIFTissä juurikaan lavastajia? Onko ammattitaidolleni käyttöä av-kentällä vai haenko seuraneitiopistoon? Joskus ihmettelen sitoutumistani vuosikausiksi opetustyöhön, mikä ehkä osaltaan siirsi minut tekijänä marginaaliin. Vai onko se vain kehittämäni tekosyy? Toisaalta ei voi tietää mitä olisin ilman sitä. Intoa, kiinnostusta ja tarve taiteelliseen työhön on olemassa, ajattelu kokemus ja näkemys kehittyy koska se nyt vaan on tekijässä.

Onkohan Wiftissä juurikaan lavastajia? Olen kuullut ja kokenut, että kotomaan Art Departmentien niukkuudessa toimimisesta pitäisi puhua. Aloitan nyt keskustelua osaltani tätä kautta, puhumalla itsestäni.

Haavisto mainitsi alustuksessaan useasti, että tähän prosessiin on hyvä lähteä kaikkinensa, rehellisesti. Koetan pitää tätä johtoajatuksenani. Haen keskustelunhetkiä ja reflektointia, pohdinnan tiloja, kenties tukea suunnasta. Olen nyrkkivaimentanut intuitioni, uskaltaisikohan se vielä.

Alustusaamu oli minulle hirveän voimauttava, tarjosi lupaa olla itsenä. Aamusta jäi tunne alkavasta tärkeästä ja varmaan raskaastakin prosessista. Kuka käski? Usein tärkeät jutut ovat raskaita, saattaa tulla vaatimus oman ajattelun muutokseen. Vilkuilen sivuilleni mutta katsotaan nyt kuitenkin tämä.