Alut ja loput

Kirjoittaja
Tiia Vestola

Yksitoista vuotta sitten keväällä istuin Aalto yliopiston elokuvataiteen laitoksen äänisuunnittelun linjan pääsykokeissa. Raati kysyi, mistä kotimaisesta elokuvasta olin viimeksi vaikuttunut. Ilmoitin elokuvaksi J-P Valkeapään Muukalaisen. Elokuva poikkesi muista näkemistäni kotimaisista elokuvista ja siinä oli suunnatonta jännitettä, jota en osannut sanallistaa. Se kiehtoi. Elokuvan kuvat puhuivat hienosti äänien kanssa samaa elokuvan kieltä. En silloin tiennyt kuka elokuvan oli äänisuunnitellut, mutta olin vaikuttunut elokuvasta osittain juuri sen äänien takia.

Aina opiskelujen alkuajoista saakka minulle on ollut selvää, mitä haluan tehdä työkseni. Haluan äänisuunnitella elokuvia. Olen koko ajan tähdännyt siihen ja pitänyt sitä ainoana tavoitteenani. Ajattelin, että mikäli vain tekisin ahkerasti töitä ja kehittyisin tarpeeksi hyväksi, töitä riittäisi. Minä riittäisin. Polku kuitenkin osoittautui pitemmäksi ja kivisemmäksi, mitä olin kuvitellut ja ajoittain olen törmännyt omiin epäilyksiin itseäni ja taitojani kohtaan sekä suoranaiseen matkaväsymykseen. En ymmärtänyt, että matka siihen työhön voisi olla niin pitkä.

Muukalainen oli mentorini, Micke Nyströmin äänisuunnittelema elokuva. Olin unohtanut elokuvan moneksi vuodeksi mutta mentorialoitusluennolla Micken yhteys elokuvaan tuli ilmi. Sattumaa tai ei, toivon että tämä on ehkä jonkin kehän sulkeutuminen. Haluan ajatella asioita kehämäisinä jatkumoina suoran lineaarisen käsityksen sijaan. Loppu on aina jonkin alku ja toisin päin. Koen että ehkä olen nyt jonkin tien lopussa enkä aivan näe mitä mutkan takana on.

Odotan mentoroinnilta asioiden näkemistä mittakaavassa, inspiroitumista ja positiivista asennetta sekä uusia keinoja kuinka käsitellä haasteita. Kukaan ei synny huipuksi. Uran tuomaa kokemus auttaa näkemään pitkiä kaaria kehityksessä, mitä aloitteleva tekijä ei näe. Kokeneella tekijällä on myös väistämättä enemmän ongelmia takanaan ja enemmän ratkaisuja niihin. Arvostan Mickeä äänisuunnittelijana suunnattomasti. Jokainen hänen tekemä elokuvansa kuulostaa sellaiselta mihin itse haluaisin pystyä. Arvostan hänen pedanttia suhtautumistaan työhön ja ongelman ratkaisukykyä. Toivon että opin häneltä näitä taitoja ja ennen kaikkea suhtautumista. Odotan ensimmäistä mentoritapaamista innolla.