Oma polku

Kirjoittaja
Anita Hyppönen

Viimeisen blogikirjoituksen aika.

Miettiessäni tätä puolivuotta taaksepäin olen edelleen sitä mieltä, että mentorointihanke osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan. Olin ja olen edelleen ammatillisesti murrosvaiheessa, mutta mentoriltani tuottaja Jani Pösöltä olen saanut tukea omille ajatuksilleni ja pohdinnoilleni, mihin suuntaan haluan mennä. Janin kanssa meillä on ollut aivan mahtavia, polveilevia, syväluotaavia ja hauskoja keskusteluja, jotka ovat usein jatkuneet kolmekin tuntia kerrallaan. Aina näiden tuokioiden jälkeen olen ollut enemmän vakuuttunut siitä, että päätös lähteä vakituisesta työstä etsimään omaa ammatillista polkua on ollut oikea. Jani on kannustanut minua, antanut pohdittavaa ja uusia näkökulmia, opastanut oman pitkän ja vaiherikkaan uransa silmin.

Olen onnekas, että meidän yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa.

Elokuva- ja tv-alalla on tällä hetkellä täystyöllisyys, leffoja ja sarjoja tuotetaan enemmän kuin vuosiin. Kaikki, jotka töitä haluavat, saavat niitä ja soittoja tulee vuoden päähän alkaviin projekteihin. Houkuttelevia työtarjouksia tulee melkein viikoittain ja näihin kaikkiin olisi mahtavaa pystyä sanomaan kyllä. Olen kuitenkin tässä vauhtisokeudessa pyrkinyt muistamaan oman polkuni ja pyrin aina miettimään sitä, viekö tämä uusi projekti minua ammatillisesti siihen suuntaan kuin haluan, tavoitteitani kohti. Välillä se on vaikeaa ja varmasti joudun vielä monta kertaa korjaamaan kurssiani ja sanomaan ei. Saattaa kuulostaa tyhmältä, että haluan sanoa ei joillekin projekteille, mutta en halua joutua samaan tilanteeseen kuin mistä lähdin tälle polulle maaliskuussa; hautautuvani työhön, jonka osaan, mutta joka ei vie minua eteenpäin.

Onneksi olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat samanlaisia ajatuksia kanssani. Olemme päättäneet yhdessä edistää urapolkujamme ja päättäneet, että nyt tai ei koskaan on mentävä sitä kohden, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja arvokkaalta.

Tulevaisuus tuntuu tällä hetkellä mukavan jännittävältä.