Uusi arki

Kirjoittaja
Anita Hyppönen

Kävellessäni kiireettömästi koirapuistosta kotiin tajuan, että on perjantai-ilta. Ulkona on edelleen melkein 30 lämmintä. Ennen mieli olisi halajanut terassille kylmän juoman pariin ja juoruamaan viimeiset kuulumiset ystävieni kanssa. Nyt on vain olo, että tässä on hyvä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun havahdun samanlaisiin ajatuksiin koronakevään aikana. Aluksi kotona oleminen ahdisti, mutta nyt kun aikaa on mennyt ja olen oppinut antamaan asioiden mennä omalla painollaan, olen löytänyt paljon hyvää tästä ajasta. Vaikka työpäivät ovat yhä kiireisempiä lähestyvien kuvausten takia, kevät on ollut rauhoittumisen aikaa siitä huolimatta. On jäänyt enemmän aikaa olla kotona, tehdä koiran kanssa kävelylenkkejä luonnossa ja olla puolison kanssa, jopa tylsyyteen asti.

Etätyöskentelystä olen löytänyt itselleni luontaisen tavan tehdä töitä. Jouhevampi rytmi, vähän myöhäisemmät aamut ja toimiston kakofonian ollessa poissa, en koe itseäni niin kuormittuneeksi työpäivän jälkeen kuin aikaisemmin. Toivon, että voisin tulevaisuudessakin jatkaa nykyisen kaltaisessa työrytmissä ja toivon muutenkin, että yrityksissä nyt viimeistään havahdutaan etätyöskentelyn hyviin puoliin. Koen, että olen paljon tehokkaampi työssäni, kun saan tehdä asioita ilman keskeytyksiä ja omassa rytmissäni.

Olen myös yllättynyt kuinka nopeasti uudet tavat työskennellä ovat solahtaneet osaksi työpäivää. Aikaisemmin skypepalaverit tuntuivat haastavilta ja jopa hieman vaikeilta, muistan huokailleeni, kun joku kertoi osallistuvansa palaveriin etänä. Nyt koen, että suurimman osan palavereista pystyy helposti pitämään etänä, tämä on myös paljon tehokkaampaa työpäivän kannalta, kun siirtymiin ei mene aikaa.

Jopa hieman jännittää miten tästä eteenpäin, yhteiskunnan jälleen avautuessa, paluu entiseen tuntuu hieman ahdistavalta. Toivottavasti hieman kiireettömämpi arki olisi tullut jäädäkseen.

Rauhallisemman arjen keskellä on myös vahvistunut ajatus entisestään siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan myös ammatillisesti. Hyppäys pois vakityöstä freelancerin arkeen on avannut uusia mahdollisuuksia. Olen alkanut aktiivisesti ajatella niitä asioita, joita haluan tehdä tulevaisuudessa ja huomaamattani olen alkanut tehdä valintoja, jotka vievät minua niitä kohden. On ollut hienoa päästä kokemaan jälleen se fiilis ”jes, näin sen pitikin mennä”.

Odotan innolla syksyä!