Munista

Kirjoittaja
Maija Virtanen

Olen toiset huomioiva, muiden tunteita aistiva ja konflikteja välttelevä. Minulla on myös vahva oikeudenmukaisuuden ja omanarvontunto. Osaan siis pitää puoliani. Olen ylpeä siitä puolestani. Siksi olen yllättynyt kun olen kuullut elämäni aikana ihmisiltä ihmetteleviä kommentteja silloin kun vain mielestäni otan sen, mikä minulle kuuluu. Esimerkiksi äidiltäni: “Miten sä nyt silleen!”, kun kävin yläasteella kysymässä opettajalta perusteluita alennettuun kuviksen arvosanaan. Tai kollegalta: “Kyllä sulla on munaa!”, kun vasta-aloittaneena työntekijänä pyysin työnantajalta autokoulua varten vapaita tiettyihin iltoihin.  

Luulin arvostavani itseäni. Siksi yllätyin, kun #metoon aikaan luin erään kirjoituksen, josta tajusin, että olenkin kantanut mukanani järkyttävää ja virheellistä totuutta. Matkan varrella olin oppinut, että kaikki - siis ihan kaikki - menestyneet ohjaajat ovat miehiä. Sen lisäksi suurin osa muista ohjaajista on miehiä. Ja sen lisäksi tylyjä. Eli minä - kiltti ja huomioiva nainen - en voi olla ohjaaja, koska en ole pomottava, röyhkeä, kusipää, ilkeä m i e s. 

Ja niin minä ihan oikeasti löysin sisältäni tämän “totuuden”: Ennen kuin muutun ikäväksi tyypiksi ja kasvatan itselleni ihan oikean pippelin, en voi olla ohjaaja. 

Joten, koska en voi sitä olla, on turha edes haaveilla siitä. 

Tänä keväänä olen työstänyt työssäetenemiseni esteitä myös WIFT Finlandin mentoriohjelmassa. Mentorini kanssa pohdimme muun muassa sitä, kuinka röyhkeä on ihmisen oltava, pärjätäkseen draama/elokuva/free-tv-puolella. Röyhkeys voi nousta peittämään osaamattomuuden tunnetta tai nousta siitä harhasta, että on muiden yläpuolella. Silloin se voi muuttua myös kusipäisyydeksi.

Olen kuvitellut että edetäkseni valitsemallani uralla, minun on oltava röyhkeä. Ja luullut sen olevan synonyymi kusipäisyydelle. Mentorikeskustelujen jälkeen tajuan paremmin, että on sellaistakin röyhkeyttää, joka tuntuu omanlaiselta. Sen nimi on pystypäisyys.

Pystypäisyys syntyy omanarvontunteesta. Siitä että osaa olla ylpeä itsestään. Siitä että saa olla ylpeä itsestään. Siitä että ymmärtää, että osaa jo paljon ja että aikoo oppia vielä lisää.

Sitten kun vielä oppisi lisäämään siihen asenteeseen tarpeeksi huolettomuutta; sellaista ettei ottaisi asioita ihan liian vakavasti ja saisi silloin tällöin jopa munata. Silloin saattaisi olla jo ilon puolella. Silloin osaisi myös nauttia omasta osaamisestaan. Ihan omana itsenään.