Mentorointi
horses-654837_1920_color.jpg

Blogi

Me loput vain menemme töihin

 
IMG_20190601_183204.jpg

Kirjoittaja
Veera Lamminpää

Kirjoittajan työtä ympäröi populaarikulttuurissa mystisyyden aura. Mediassa kirjoittajat ovat neroja taiteilijoita, jotka sylkevät tarinoita paperille inspiraation vallassa, mustan kahvin ja kirkkaan viinan voimalla valvoen. Tästä tuskallisesta prosessista syntyy aina valmis teos ilman minkäänlaista palauteprosessia.

Toisaalta osa suhtautuu kirjoittamiseen eräänlaisena harrasteluna. Kun kuka tahansa kehittyneen maan kansalainen osaa pistää kirjaimia paperille, pelkällä fyysisellä kirjoitustyöllä on hankalaa brassailla. Harrastelijan ja ammattilaisen ero voi tuntua häilyvältä, erityisesti näin uran alkuvaiheessa, kun omat käsikirjoitukset eivät ole vielä ehtineet realisoitua valmiiksi elokuvaksi tai tv-sarjaksi.

Näitä kahta roolia - hullu nero tai epäpätevä harrastelija - olen pyöritellyt päässäni istuessani milloin minkäkin tuotantoyhtiön tai kirjaston nurkissa käsikirjoituksia rustaamassa. Olenko huono kirjoittaja, kun en joka päivä pääse vimmaisen inspiraation tilaan? Saako kirjoittaminen tuntua duunilta, vai pitääkö sen olla koko ajan kuumeista intohimon leiskuntaa?

Silloin kun taas ajatukset loksahtavat paikalleen ja tekstiä syntyy kuin itsestään, olen saattanut tuntea huonoa omaatuntoa. Onko tämä “oikeaa” työtä, kun minähän vain kirjoitan paperille oman mielikuvitukseni tuotetta?

En usko, että olen näiden pohdintojen kanssa yksin. Luovan työn arvottaminen ei ole aivan yksinkertaista ja yksilöiden erot voivat olla merkittäviä.

Mentoroinnin aikana olen saanut ratkaisuja näihin mieleni pohjukoissa velloviin kysymyksiin. Olen saanut paljon laajemman näkemyksen käsikirjoittajan työstä nimen omaan työnä. Olemme käyneet läpi (freelancer) käsikirjoittajan työn rahoitus- ja apurahakuvioita ja saanut erilaisia työkaluja motivaation, ideoinnin ja kirjoittamisen ongelmakohtien ratkomiseksi.

Kenties eniten minua on helpottanut ymmärrys siitä, miten paljon kirjoittaja voi vaikuttaa omaan työhönsä. Ammattimaisen kirjoittajan ei tarvitse olla ailahtelevaisen inspiraation orja, vaan voi aktiivisesti kehittää itselleen ympäristöä, jossa työnteko on mahdollista. Se vaatii tietenkin istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja omien vahvuuksien sekä heikkouksien tuntemista.

 
animals-1846546_1920_pink.jpg

Amateurs sit and wait for inspiration,
the rest of us just get to work.

- Stephen King (On Writing: A Memoir of the Craft)

*ilmeisesti kuvataiteilija Chuck Closea mukaillen