Mentorointi
horses-654837_1920_color.jpg

Blogi

Loppu

 

Kirjoittaja
Susanna Pukkila

On aika kolmannen ja viimeisen blogitekstin. Olen lentokoneessa, tekstin deadlinea on lykätty jo viikolla ja minä olen... Jossain Grönlannin yläpuolella. Lähin flight mapista löytyvä paikka on... Ittoqqortoormiit. Siis. "Ittokkuortoormiit"? Mietiskelen, onko kieli samanlaista kuin suomenkieli, rakentuuko pitkä sana pienemmistä paikkaa kuvailevista sanoista, tyyliin  "Kantavanjäänsalmi". Tai "Vähäluminen lahti"... "Isokuorma vuono"....Tästä varmaan käy ilmi etten tiedä Grönlannista _mitään_ saatikka sen kielestä.. Mutta tervehdin koko paikkaa tästä iloisesti yli lentämällä polttoaineet jään reunaa sulattaen. Liplap. Olen menossa lomalle, ihan ulkomaanlomalle pitkästä aikaa. 

Loppuun kuuluu aina kiitokset. Kiitos hyvästä työstä ja koko jutun mahdollistamisesta hankkeen järjestäjille, koordinaattoreille, Ullalle ja Ellille. Ennen kaikkea haluan kiittää mentoriani Pirjo Lonkaa. Kiitän lämpimästä huumorintajusta, rehellisyydestä ja kuuntelemisesta. Paras häneltä saamani neuvo näyttelemiseen ja elämään kuuluu: "Heti kun unohdat ittes nii sä oot mukana siinä." (Sain sen kerran vastauksena kysymykseeni joka oli suunnilleen että miten näytellä kohtaus x missä tarvis itkeä jos sit jännittääkin setissä liikaa jne...) Neuvo sopii moneen tilanteeseen ja se tulee olemaan jatkossakin kovassa käytössä. Sain keskusteluistamme valtavasti iloa, apua, tietoa ja käytännön neuvoja työelämään. 

Paljon on muuttunut siitä kun hain hankkeeseen mukaan vuosi sitten. Olen oppinut olemaan freelancer omalla tavallani: luen parhaillani Julia Cameronin Tie Luovuteen-kirjaa (kiitos Auta Antti-podcastin suosituksen), olen oppinut koe-esiintymään raivokkaasti (eli paljon) ja hyväksymään sen, että työni taiteilijana tulee aina olemaan karmaisevan epävarmuuden ja äärettömän vapauden risteyskohdassa, päivästä riippuen.


 
blogi3_kuva-susanna.jpeg