Mentorointi
horses-654837_1920_color.jpg

Blogi

Parasta ennen

 

Kirjoittaja
Heidi Lindén

Se hetki kun luet, todistat tai koet jotain käsittämätöntä, et voi uskoa tätä todeksi; tästä pitää tehdä elokuva, tai sarja, vähintääkin snapchat ilmoitus kaikille.

Sitten istut alas, alat googlaa; onko kyseessä millainen ilmiö, tapahtuuko tätä vain Suomessa, vain minulle vai koko maailmassa. Onko joku jossain jo tehnyt tästä jotain. Kuka. Missä.

Menee viikko etkä saa tapahtumaa pois mielestä. Päätät aloittaa suurtutkimuksen aiheesta. Nukut pommiin töistä kun yömyöhään selaat materiaalia ja pohdit; voisiko tästä todellakin tehdä teoksen. Olenko valmis siihen. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Alat haalimaan lisää ja lisää materiaalia. Hukut materiaaliin. Selostat jollekin ulkopuoliselle aihetta, mutta unohdat kertoa alusta kun olet jo niin syvällä tarinassa. Päässäsi on satoja lankoja jotka yhdistyvät siellä täällä. Präläät koska on seuraava haku minnekin. Ja sitten. Tulee vastaus: meillä on jo seuraavat kaksi vuotta ohjelmisto buukattu.

STOP. Seis. Siis mitä? Kaksi vuotta? Mutta kun aihe on ajankohtainen nyt. 

Makaan maassa ja tuijotan en minnekään. Vai onko? Kestääkö tämä aikaa. Mitä jos tällä välin tulee jo samasta aiheesta muita teoksia. Onko sillä väliä. Voiko tätä aihetta päivittää. Työstänkö ideaa turhaan jos se ei olekaan enää vuosien päästä ajankohtainen. Millainen aihe säilyy ajassa kuin ajassa. Voinko sisällyttää tähän jotakin sellaista, mikä ei ainakaan muutu. Mistä rahat. Otanko riskin.

Päässäni vilisee kymmeniä kysymyksiä, ja väliin tunkee ajatus: voisiko tätä koneistoa jotenkin nopeuttaa? Voisivatko useammat kanavat jättää rakoja ohjelmistoon tai perustaa sellaisia mayday-hätäkeskusosastoja, jotka päivystävät a.k.a. talent hunttaavat ajankohtaisista asioista kehitteleviä ideoita ja tekijöitä. Joo, meillä on jo uutiset ja realityt joka kanavalla, mutta nyt puhutaan dokkareista, parodioista, sketseistä ja viihteellisistä, jopa korkeatasoisesti taiteellisista teoksista! Eikö niitä voisi tehdä kevyemmällä tiimillä, pienemmällä budjetilla ja nopeammin. Edes kokeilla.

Sanotaan että merkittävät teokset ovat iättömiä, ne kestävät aikaa ja saavat ihmiset pysähtymään jopa satojen vuosien jälkeen niiden äärelle ihmettelemään: kylläpä tuo tekijä oli edellä aikaansa!

Mutta voisiko ”merkittäviä” teoksia luoda myös simultaanisesti ajassa eläen, aloittaa pokkana teoksen tekeminen nyt, ilman tietoa, mihin se johtaa, tehdä vaan, antaen teoksen elää matkan varrella. Onko sen pakko olla vuosien suunnittelun tulos. Voiko liika valmistautuminen jopa tehdä hallaa tietylle aiheelle, kun se tapahtuu nyt. Mitä jos kahden vuoden aikana hion timantin olemattomiin. Tai tulen käsittelytavassa liian varovaiseksi koska minulla on liikaa aikaa kelata. Tai tulen hulluksi. Ja koko idea jää toteuttamatta. Hmmm, kenties samaan aikaan viisi muuta kehittelee teosta täysin samasta aiheesta, kyllä joku niistä aikanaan valmistuu.

Mutta, oi kumpa olisi 24/7 pikatuotanto-osasto, joka tuuttaisi kevyitä tuontoja ulos NYT.

Kumpa kumpa kumpa. Hyppään takaisin materiaalikasaan ja kahlaan kohti seuraavaa virallista hakua.

- Heidi Lindén