Nolous väistyi
Valmistuttuani leikkaajaksi neljä vuotta sitten tunsin oloni tyhjäksi.
En saanut oman alani töitä Tampereelta ja siitä lannistuneena päädyin puoleksitoista vuodeksi työhön, jota loppuvaiheessa vihasin.
Muutin Helsinkiin leffa-alan töiden perässä. Ajattelin, että pakko sitä on yrittää, vaikka CV humisee tyhjyyttään ja kontakteja ei ole. Se oli todella turhauttavaa, jopa pelottavaa. Puolen vuoden työttömyyden ja karenssin aikana minun ja avopuolisoni yhteenlaskettu päiväbudjetti oli alle kymmenen euroa.
Kaiken sen jälkeen olen kuitenkin vihdoin tilanteessa, missä koen kehittyneeni merkittävästi ammattilaisena. WIFT Finlandin mentorointi-hanke on suuri harppaus kohti itsevarmempaa ammattitaitoa.
Ensimmäinen mentorointitapaaminen jännitti.
Olin miettinyt aivot ruvella kysymyksiä mentorilleni Hannalle, mutten keksinyt oikein mitään. Oli vähän hölmö fiilis.
Hanna kysyi, mikä minua työssäni mietityttää. Se auttoi minua pääsemään jostakin jumista yli. En ollut leikannut valmistumiseni jälkeen oikeastaan mitään, joten kysymykseni itselleni oli: osaanko minä tätä enää? Voinko päästä leikkaamaan työkseni? Miksi jään niin helposti vatvomaan tekemiäni virheitä? Olenko hyvä ja voiko minusta tulla vielä hyvä?
Pelkästään näiden asioiden ääneen pohtiminen auttoi, etenkin, kun jutteli uuden ihmisen kanssa. Nolous väistyi. Pystyin käsittelemään henkisiä solmujani objektiivisemmin.
Uskon, että Hannan neuvojen ja kotiläksyjen kautta tajuan, että kaikkiin näihin kysymyksiin on ratkaisu. Ja että minä voin omalla ahkeruudellani muuttaa niiden lopputulemat myönteisiksi.
-Sabina
Tekstin kirjoittaja, Sabina Köteleki, on helsinkiläistynyt leikkaaja, joka työskentelee Tuffi Filmsillä jälkituotantokoordinaattorina. Kötelekiä kiinnostaa tulevaisuudessa dokumentti- ja musiikkivideoleikkaus. Hän kirjoittaa vapaa-ajallaan proosaa, novelleja ja käsikirjoituksia.